Sysiviirikala
| Sysiviirikala | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Percoidei |
| Heimo: | Perhokalat Chaetodontidae |
| Suku: | Heniochus |
| Laji: | diphreutes |
| Kaksiosainen nimi | |
| Heniochus diphreutes | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Sysiviirikala[2] (Heniochus diphreutes) on perhokaloihin kuuluva kala. Se muistuttaa ulkonäöltään paljon sukulaistaan viirikalaa, mutta sysiviirikala on turvallisempi hankinta riutta-akvaarioon.
Koko ja ulkonäkö
Sysiviirikala voi kasvaa 25 cm pitkäksi. Se on litteä, pitkänokkainen kala, jonka vartalo on pystysuunnassa mustavalkoraitainen. Selkäevä ulottuu kapeana viirinä pitkälle kalan taakse. Pyrstö ja taempi selkäevä ovat keltaiset. Sen erottaa melko samannäköisistä lajeista siitä, että Zanclus cornutusilla (engl. Moorish idol) on keltaisia raitoja myös vartalossa, kun taas viirikala (Heniochus acuminatus) on pyöreämpi, pitkänokkaisempi, ja taempi musta raita sijaitsee eri lailla eviin nähden.
Alkuperä
Sysiviirikala on kotoisin Indopasifiselta merialueelta: Punaiselta mereltä ja Etelä-Afrikan ja Australian sekä Havaijin väliseltä alueelta.[3]
Käyttäytyminen
Sysiviirikalat elävät näyttävissä parvissa. Indonesiassa aikuisten yksilöiden parvia on havaittu 40–50 metrin, joskus jopa 200 metrin syvyydessä. Kutuaikana parvi hajoaa kutupareiksi.[3]
Ravinto
Sysiviirikala syö luonnossa eläinplanktonia. Meriakvaariossa se oppii yleensä syömään myös pakaste- ja kuivaruokaa.
Lähteet
- ↑ Rocha, L.A., Pyle, R., Myers, R., Craig, M.T., Pratchett, M. & Carpenter, K.E.: Heniochus diphreutes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 83. (suom .nimi). Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b Heniochus diphreutes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 5.5.2007. (englanniksi)
|
