Tenniöjoki

Tenniöjoki
Tenniöjoki Sallassa
Tenniöjoki Sallassa
Alkulähde Mikkelitunturi
Laskupaikka Kemijoki
Maat Suomi, Venäjä
Pituus 126 km
Alkulähteen korkeus 4 140 m
Virtaama 49 m³/s
Infobox OK

Tenniöjoki on Kemijoen vasen sivujoki Sallassa Suomessa ja Kantalahden piirissä Murmanskin alueella Venäjällä.

Hydrologia

Joki on 126 kilometriä pitkä, ja 62 kilometriä siitä on Suomen puolella. Tenniöjoen valuma-alue on noin 4 140 neliökilometriä ja valuma-alueen vesipinta-ala noin 300 hehtaaria. Vesistön keskivirtaama on 49 kuutiometriä sekunnissa.

Kulku

Joki saa alkunsa ja laskee Kemijokeen Suomen puolella mutta virtaa yläjuoksultaan ylintä latvaa lukuun ottamatta Venäjän puolella.[1]

Tenniön latva on kaksihaarainen: oikeanpuoleinen haara, Lautakotaoja, alkaa Sorsatunturin Venäjän-puoleiselta alueelta ja toinen haara virtaa valtakuntainrajan tuntumassa.

Joen Venäjän puoleisella osalla sen laajentumina ovat Tenniöjärvi ja Sotkajärvi.[1]

Suomen puolella Tenniöjoki virtaa ensin Sallan kunnan alueella ja laskee Kemijokeen Savukosken kirkonkylän lähellä.[1][2]

Sivujoet

Jokeen laskevat sen alajuoksulla Suomen puolella koillisesta Naruskajoki ja kaakosta Kuolajoki, joka myös saa alkunsa Venäjän puolelta.[1]

Pienempiä sivujokia ovat Suomen puolella Sieri-, Kuosku- ja Sappioja, luoteesta Maltio- ja Karhujoki, pohjoisesta Pyhäjoki ja Iso Ulmoja sekä monia pienempiä ojia.[1]

Venäjän puolella suurin sivujoki on jokeen kaakosta laskeva Nurmijoki.[1][3]

Historiaa

Ennen toista maailmansotaa koko joki valuma-alueineen oli osa Suomea. Kun noin puolet Sallan kunnasta käsittänyt Sallan–Kuusamon alue sodan lopulla vuonna 1944 luovutettiin Neuvostoliitolle, tuli pääosa joen yläjuoksusta valuma-alueineen ylintä latvaa lukuun ottamatta kuulumaan Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään.

Lähteet

  • Suuri tietosanakirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  • Tietojätti. Gummerus, 1985. ISBN 951-864-059-9.
  • Keski- ja Ylä-Kemijoen kalatalousselvityksiä vuosina 1989–2000, s. 34–35. Lapin ympäristökeskus, 2006. ISSN 1455-2639. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. ↑ Suomen kartta Fonecta. Viitattu 27.11.2015.
  3. ↑ Aino. Suuri Suomen kartasto, s. 266-267. Helsinki: Genimap, 2005. ISBN 951-593-963-1.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tenniöjoki Wikimedia Commonsissa