Toivo Korpela
| Osa artikkelisarjaa | ||||
| Lestadiolaisuus | ||||
|---|---|---|---|---|
 | ||||
| Henkilöitä 1800-luku
1900-luku
| ||||
| Suunnat
| ||||
| Tilaisuudet | ||||
|
Toivo Aleksanteri Korpela (13. tammikuuta 1900 Ähtäri – 9. tammikuuta 1963 Ähtäri) oli pienviljelijä ja metsätyömies, joka tuli tunnetuksi nimeään kantavasta uskonnollisesta hurmosliikkeestä.[1]
Korpelan vanhemmat olivat torppari Santeri Kallenpoika Korpela ja Elisabet Heikintytär Pennala. Vanhoillislestadiolaisen uskonnollisen heräämisen koettuaan Korpela ryhtyi saarnamieheksi, ensin kotiseudullaan ja sitten Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Varsinkin Ruotsin Lapissa, jonne hän saapui ensimmäisen kerran 1928–1929, Korpela sai aikaan laajan herätysaallon.
Pääasiassa yksin saarnamatkoilla kulkeneen Korpelan mukana olivat toisinaan myös muun muassa Mikko Pääkkölä ja Kalle Sandberg. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK kielsi Korpelan toiminnan saarnaajana keväällä 1929, mutta hän jatkoi saarnaamista kiellosta välittämättä, mikä johti välirikkoon SRK:n kanssa 1931–1932. Pohjois-Ruotsiin Korpela palasi syksyllä 1934, saarnaamaan yhdessä tulevaisuuden näkyjä nähneen Sigurd Siikavaaran kanssa, aina tammikuuhun 1935 saakka. Ns. korpelalaisuudeksi kehittynyt uskonnollinen liike teki kuitenkin saman vuoden keväällä pesäeron Suomeen jo palanneeseen Korpelaan. Liike katosi julkisuudesta 1939 Haaparannalla sen kannattajia vastaan pidettyjen oikeudenkäyntien jälkeen. Korpela ei myöskään itse ollut juurikaan enää yhteyksissä aiempiin kannattajiinsa.
Talvisotaan osallistunut Korpela oli jatkosodassa sotilaskarkuri ja tuli esiin vasta yleisen armahduksen jälkeen talvella 1945. Kirjailija Bengt Pohjanen on käsitellyt korpelalaisuutta useissa teoksissaan. Niihin perustuva näytelmä Jerusalemin tanssi esitettiin Oulun kaupunginteatterissa vuonna 1990.[1] Syksyllä 2024 saa ensi-iltansa niin ikään Pohjasen tekstiin perustuva, korpelelaisuutta käsittelevä Jon Blåhedin ohjaama elokuva Liikutuksia.[2][3]
Lähteet
- ↑ a b Pursiainen, Ilpo: ”Toivo Korpela”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 346–347. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Auvinen, Armi: 1930-luvun seuroissa sai ryypätä ja tehdä muutakin syntiä – uusi elokuva valottaa herätysliike korpelalaisuuden tarinaa Yle Uutiset. 8.8.2023. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Pohtila, Terttu: Ensimmäistä meänkielistä elokuvaa kuvataan Pelkosenniemellä – lähiseudulta haetaan elokuvaan taustanäyttelijöitä Koti-Lappi. 31.7.2023. Viitattu 9.8.2023.
| ||||||||||||||
