Ukrainan ilmavoimat

Ukrainan ilmavoimat
Повітряні Сили
Toiminnassa 1917–1921
1992–
Valtio  Ukraina
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Osa joukkoa asevoimat
Koko 45 000 henkeä
Tukikohta Vinnytsja
Sodat ja taistelut
Komentajat
Nykyinen komentaja Mykola Oleštšuk
Infobox OK

Ukrainan ilmavoimat (Повітряні Сили eli Povitryani Syly) on Ukrainan asevoimien ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara. Siinä palveli vuoden 2022 alussa noin 45 000 henkeä ja noin 124 lentokuntoista sotilaskonetta.[1] Ilmavoimien kalusto on pienentynyt huomattavasti Krimin valtauksen aikana.

Ilmavoimien komentaja on kenraaliluutnantti Mykola Oleštšuk.[2]

Kalusto

Ukrainan ilmavoimien Suhoi Su-25 -maataistelukone.

Vuoden 2015 alussa arvioitiin, että kun lasketaan mukaan kaikki tilapäisesti käytöstä poistetut koneet, ilmavoimilla oli mahdollisuus käyttää yli viittäsataa konetta. Maavoimien käytössä on lisäksi 72 taisteluhelikopteria. Merivoimilla on käytössään kolme Beriev Be-12 -konetta ja kahdeksan Kamov Ka-27 -helikopteria. Lisäksi merivoimilla on varastossa koneita, jotka eivät ole lentokelpoisia.[3]

Krimin valtauksen yhteydessä Venäjä otti haltuunsa Ukrainalle kuuluneet seitsemän yksipaikkaista MiG-29- ja kaksi kaksipaikkaista MiG-29UB-konetta. Krimille sijoitetuista kolmestakymmenestä MiG-29:stä ainakin osa siirtyi Venäjälle.[3]

Vuoden 2014 kuluessa kalustosta poistui lähes puolet, erään arvion mukaan 400 koneesta 222 koneeseen. Poistuvista koneista osa tuhoutui onnettomuuksissa, osan ampuivat alas venäläiset tai kapinalliset, osa joutui sotasaaliiksi.[4]

Erityisesti hävittäjäkoneiden määrä on pienentynyt.[4] Vuoden 2022 alussa ilmavoimilla oli noin 36 lentokuntoista MiG-29-, 34 Su-27-, 14 Su-24M, 9 Su-24MR- ja 31 Su-25-konetta, sekä kuljetuskoneita. Ilmavoimien alaisena oli myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.[1]

Toimipaikat

Ilmavoimien esikunta on Vinnytsjassa. Ukraina peri lukuisia Neuvostoliiton ilmavoimien tukikohtia, mutta niitä suljettiin 1990-luvulla kustannusten säästämiseksi. Krimin valtauksessa maa menetti Belbekin tukikohdan lähellä Sevastopolia.[5]

Lähteet

  1. a b The International Institute for Strategic Studies: The Military Balance 2022, s. 213. Routledge, 2022. ISBN 978-1-032-27900-8. (englanniksi)
  2. Leadership of the Ministry of Defence and the Armed Forces of Ukraine Ministry of Defence of Ukraine. Viitattu 9.4.2022. (englanniksi)
  3. a b Strength Ukrainian armed forces January 2015 airheadsfly.com. Arkistoitu 11.4.2017. Viitattu 6.3.2017.
  4. a b Ukraine Has Lost Half Its Warplanes War Is Boring. Viitattu 6.3.2017. [vanhentunut linkki]
  5. Ukrainian Air Force www.aeroflight.co.uk. Viitattu 6.3.2017.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ukrainan ilmavoimat Wikimedia Commonsissa
  • Ukrainan puolustusministeriön kotisivut