Ukrtransnafta

Ukrtransnafta (ukr. Укртранснафта
Yritysmuoto	Julkinen osakeyhtiö[1]
Perustettu	23. kesäkuuta 2001[2] 15.08.2001 (rek.)[1]
Perustaja	Naftogaz
Avainhenkilöt	Alexander Lazorko[3] Juri Mirošnik[3] Mykola Havrylenko (2015-2022)[4][5] Volodymyr Tsependa[1][6]
Kotipaikka	Knyaziv Ostrozkih 32/2, Kiova, Ukraina
Toiminta-alue	Koko maa
Toimiala	Ukrainan öljyteollisuus
Henkilöstö	3 604 (v.2019)[2]
Emoyhtiö	Naftogaz
Tytäryhtiöt	- Öljynsiirtoasema Valko-Venäjällä, Mazyrissa[1] - Öljyn toimituspaikka "Budkovtse" Slovakiassa, Mihalovcissa[1] - "Fenešlitken" öljyn vastaanotto- ja toimituspaikka/ pumppuasema Unkarissa, Fenešlitkessä[1][7][8] - Tuotanto-osasto öljynsiirtoa varten Slovakiaan ja Keski-Euroopan maihin, Slovakiassa, Skalicassa[1]
Omistaja	Naftogaz[1]
Kotisivu	Ukrtransnafta Facebookissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Ukrtransnafta (ukr. Укртранснафта) tai UkrTransNafta (ukr. УкрТрансНафта) on maaöljyn ja öljynjalostustuotteiden sekä putkistoja pitkin siirroista että kuljetuksista ja myös siirtoputkistohuollosta vastaava kansallinen osakeyhtiö Ukrainassa.^[4]

Yhtiön perustaminen

Ukrainan öljynkuljetusjärjestelmän ylläpitäjä^[9] Ukrtransnafta on 100 prosenttisesti valtion omistama yritys, jonka perustaja ja ainoa osakkeenomistaja on Ukrainan kansallinen osakeyhtiö Naftogaz.^[10] Joten Naftogaz käyttää määräysvaltaa osallistumalla yhtiökokouksiin, nimittämällä toimitusjohtajan ja yhtiön johtokunnan jäsenet. Osakeyhtiö "Ukrtransnafta" perustettiin Ukrainan ministerineuvoston 23. kesäkuuta 2001 antaman päätöslauselman nro 256 mukaisesti kahden öljyputkiverkon "Magistralni Naftoprovody Družban^[11] ja "Prydniprovsky Magistralni Naftoprovodyn"^[12] pohjalta runkoputkijärjestelmän ainoaksi operaattoriksi Ukrainassa^[13], jolla on tekniset valmiudet tarjotakseen palveluita öljyn kuljettamiseen öljyputkia pitkin, samoin öljyn jälleenlaivaukseen merikuljetuksia varten ja niihin liittyviin palveluihin. Ukrtransnafta yhdisti aikoinaan ja valvoo edelleen kahta öljyputkijärjestelmää Družbaa ja Prydnepria^[14] ja näin ollen mahdollisti öljyn kuljetuksen maassa idästä länteen ja pohjoisesta etelään.^[15] Yhtiön luomisen tavoitteena oli optimoida öljyn kuljetusjärjestelmän toiminta ja kehittäminen toteuttamalla yhtenäistä koordinoitua valtion politiikkaa tällä alalla, samoin kehittää Odessa–Brody-putkilinjan kaupallista houkuttelevuutta^[16], öljyn kauttakulkureittien ja maan öljynjalostusyrityksiin toimitusreittien monipuolistamista.^[2][4] Ukrtransnafta-yhtiö rekisteröitiin 15.08.2001.^[1]

Yhtiön toiminta

Ukrnafta hoitaa Ukrainan kahden tärkeimmän öljyputkijärjestelmän tuotanto-, huolto- ja kuljetussykliä.^[14] Ukrtransnaftan toimenkuvaan kuuluvat öljyn turvallisen ja keskeytymättömän putkikuljetuksen varmistaminen sekä Ukrainan öljynjalostusyrityksiin että kauttakulkuna eurooppalaisille kuluttajille, öljynkuljetuspalveluiden tarjoaminen^[4], öljyn vastaanotto ja varastointi säiliöpuistoissa, jälleenlaivaus^[4], putkilinjojen rakentaminen, putkien asennus ja huolto. Yhtiön lisäpalveluihin kuuluvat vaihto- ja hinauspalvelut yhtiön aluksilla, kuljetuspalvelujen tarjoaminen maanteitse, kuljetuslaitteiden suunnittelu, palon- ja erroosiotorjunta ja lämmitysjärjestelmät. Yhtiön asiakkaina ovat "Ukrtatnafta" ja "Ukrnafta" jalostamoineen, aikaisemmin myös "Transneft". Maaöljyn ja öljynjalostustuotteiden siirtoa varten vuonna 2020 oli käytössä joidenkin lähteiden mukaan jopa 51 öljypumppuasemaa, joissa on käytössä 176 pumppua ja yksiköitä 28 paikkakunnalla.^[17]

Yhtiön pääöljyputkien kapasiteetti on laskettu öljytoimitusten toimittaminen Odessan, Krementšukin, Lysytšanskin ja maan kolmanneksi suurimpaan^[18], H’ersonin öljynjalostamoon. Yhtiön putkistot mahdollistavat maasta louhitun öljyn vastaanottamisen Ukrainan itäisillä alueilla, Pultavassa, Sumyssa ja Tšernihivin alueilla sekä öljynkuljetuksen Odessan satamasta ja Južnessa sijaitsevasta Pivdennyin e. Etelämeriöljyterminaalista^[19], mikä on tärkeä maan suurimmalle, Ukrtatnaftan omistamalle öljynjalostamolle on Krementšukissa, Itä-Ukrainassa.^[14][18] Euroopan maiden kuluttajia palvelee "Odessa-Brody"-öljyputkijärjestelmä.^[2]

Filiaalit

• "Ukrtransnafta" yhdessä "Valko-Venäjän öljy-yhtiön" kanssa allekirjoittivat 17.01.2011 sopimuksen "Odessa–Brody"-öljyputkikuljetuspalvelujen tarjoamisesta Valko-Venäjän öljynjalostamoon Mazyrin kaupungissa.^[20] Mazyrin öljynsiirtoaseman teknologisiin tiloihin kuuluu viisi suljettua pumppuasemaa ja niissä tukipumput, jotka varmistavat pääpumppujen alipaineeseen liittyvät vastatoiminnat. Aseman alueelle saapuessaan öljy kulkee suodatinpaikan läpi, missä se puhdistetaan mekaanisista epäpuhtauksista ja minkä jälkeen se öljynlaskentasolmun kautta lasketaan mihin tahansa säiliöön. Öljyn pumppauksen lisäksi aseman henkilökunta huolehtii asemalle liitetyn pääöljyputken osuuden kunnossapidosta. Pumppuaseman toiminnan varmistamiseksi on oma kattilatalo, vesihuoltoasema, työpajat ja muut apupalvelut.^[21]

• Fenešlitken öljynsiirtoasema sijaitsee Unkarissa Szabolcs-Szatmár-Beregin alueella lähellä samannimistä Fenešlitken kylää, 20 km:n päässä Unkarin ja Ukrainan valtion rajalta. Fenešlitken pumppaamo tallentaa öljyä, joka toimitetaan Venäjältä Družba-pääöljyputken Uneša-Mazyr-Brody-Fenešlitke-osuuden kautta Unkariin.^[8]

• Transneftin kumppani ja Družba-putkilinjan Slovakian osuuden operaattori Budkovcen öljynsiirtoasema aloitti toimintansa 22. helmikuuta 1962. Sen päätehtävänä oli huolehtia Venäjän federaatiosta Slovakian ja Tšekin alueelle kuljetettavan öljyn vastaanotto- ja toimitusoperaatioista.^[22]

• Skalican tuotanto-osasto Slovakiassa öljyn maahantuontia ja öljynsiirtoa varten Keski-Euroopan maihin^[1]

Yhtiön laajeneminen

Puolan tasavallan hallituksen ja Ukrainan ministerikabinetin välinen sopimus koskien Odessa-Brody-kuljetusjärjestelmän laitteistojen käyttöä ja sen yhdistämistä Puolan laitosten kanssa" eli putkiston Płockiin saakka rakentamishankkeen käynnistämistä allekirjoitettiin 26. marraskuuta 2003. Hankkeen kehittämiseksi Ukrtransnafta ja Puolan yksi johtavista öljyn kuljetus- ja varastointiyrityksistä, putkioperaattori PERN Przyjaźń SA perustivat 12.07.2004 kansainvälisen yhteisyrityksen Sarmatian.^[23]

Kohta tämän jälkeen vuonna 2007 "Ukrtransnaftan" osakkeenomistajien 10. elokuuta tekemän päätöksen mukaisesti osaksi yhtiötä yhdistettiin Eteläisten pääöljyputkien eli Etelä-haara taikka "Pivdenny magistralni naftaprovodi" (ukr. Південні магістральні нафтопроводи).^[1][24] Tämä haara luotiin 440 kilometrin pituisen Prydniprovsk-öljyputkihaaran, Južnessa sijaitsevan "Pivdennyi" meriöljyterminaalin ja Odessa-Brodyn öljyputkijärjestelmän pohjalta. Eteläisen e. Pivdennyi putkilinjahaaran pituus on 1 114 tuhatta kilometriä. ^[25]

Samoin vuonna 2007 EU:n rahoittamalla hankkeella alettiin selvittää mahdollisuuksia Odessa-Brody-putkilinjan jatkamiseksi Puolan Płockiin Kaspianmeren öljyn kuljettamista varten Eurooppaan.^[18] Energiahuippukokouksessa Vilnassa 10. lokakuuta 2007 allekirjoitettiin sopimus energia-alan yhteistyöstä, jonka tuloksena Puolaan suuntautuvan öljyputken rakentamisprojekti voitiin saada päätökseen. Sopimuksessa kartoitettiin Kaspianmeren öljynkuljettamiskäytävä Azerbaidžanin, Georgian, Ukrainan ja Puolan kautta Länsi- ja Keski-Euroopan maiden markkinoille ja ehdotettu reitti orgaanisten hiilivetyjen, mm. maaöljyn kuljettamiseksi näytti tältä: Azerbaidžanista öljy toimitetaan olemassa olevien, muunmuassa Baku-Supsan öljyputkijärjestelmän^[26] kautta Georgian Supsan satamaan Mustanmeren rannikolla, sen jälkeen säiliöaluksilla Odessan Južnen satamaan ja sieltä Odessa-Brody-öljyputken kautta Eurooppaan. Odessa-Brody-Płock-Gdansk öljynkuljetuskäytävän rakentaminen laajensi niin Sarmatia- kuin Ukrtransnafta-yhtiön yhteistyötä Azerbaidžanin, Georgian, Liettuan, Puolan ja Kazakstanin energia-alan edustajien kanssa. Vuonna 2008 Sarmatian hallitus aloitti tarjouskilpailun Odessa-Brodyn öljyputken laajennushankkeen toteutettavuustutkimuksen kehittämiseksi.^[23] Vuonna 2010 Ukrainan, Liettuan ja Puolan parlamentaarinen liitto piti edelleen tarpeellisena Ukrainan kaasunkuljetusinfrastruktuurin nykyaikaistamista, joka helpottaa öljyputkihankkeen "Odessa-Brody-Płock-Gdansk" kehittämistä ja sen toteuttamista.^[27]

Ukrtransnafta uudelleennimettiin julkiseksi osakeyhtiöksi 10. kesäkuuta 2011^[1][24] ja 21. toukokuuta 2018 "Ukrtransnafta" yhtiökokous päätöksellään muutti yhtiön "julkisesta" "yksityiseksi".^[2]

Ukrtrasnafta ja Valko-Venäjän valtion öljy-yhtiö allekirjoittivat sopimuksen vuosina 2011–2012 Azeri Light-öljyn toimittamisesta Pivdennyi meriöljyterminaaliin ja pumppaamisesta edelleen Mazyrin jalostamoon noin 4 miljoonaa tonnia vuodessa.^[28] Covid-19-pandemian vuoksi öljytuotteiden kulutus ja vastaavasti öljyn kysyntä maailmanmarkkinoilla vähenivät merkittävästi. Silloin keväällä 2020 otettiin käyttöön öljyn kauttakulkureitti Mustanmeren altaalta Valko-Venäjälle Odessa-Brody-Mazyr-putkistoverkkoa pitkin Mazyrin jalostamolle^[29] vahvistamaan Ukrtransnaftan omistamien Eteläisen meriöljyterminaalin ja Ukrainan öljynkuljetusjärjestelmän kapasiteettia.^[30][31]

Vuonna 2021 "Ukrtransnafta" sai hallintaan Neuvostoliiton aikana rakennetun Ukrainan läpi kulkevan "Samara-Länsisuunnan" eli Medvedtšukin öljyputken.^[32] Laillisen perinnän perusteella putkistosta piti tulla Ukrainan valtion omaisuutta heti itsenäisyysjulistuksen jälkeen, mutta venäläisen Transneftin tytäryhtiön Prikarpatzapadtransin viranomaiset eivät kuitenkaan siirtäneet putkea Ukrainan omistukseen. Maaliskuussa 2015 Ukrainan korkein talousoikeus tunnusti putkilinjan kansallistamisen lailliseksi, jolloin Transneft päätti myydä tytäryhtiön ja möi sen helmikuussa 2016 sveitsiläiselle yritykselle International Trading Partners AG. Silloin öljytuotteiden pumppaus Samara-Länsisuunnan öljytuoteputken kautta keskeytettiin Ukrainan valtakunnansyyttäjänviraston kanssa käydyn oikeudenkäynnin vuoksi.^[33] Energia- ja yleishyödyllisten laitosten kansallisen komission kokouksessa 5. heinäkuuta 2021 Naftogazin tytäryhtiölle Ukrtransnaftalle myönnettiin viiden vuoden sopimus putken hallinnasta ja lupa kuljettaa öljytuotteita pitkin Samara-Länsisuunnan öljyputkea. Kutsumanimeltään öljyputki yhdistetään oppositioedustajaan Viktor Medvedtšukiin.^[33][34]

Yhtiö nykyisin

Vuosikertomuksen mukaan vuonna 2020 Ukrtransnafta hallinnoi ja huolsi Ukrainan alueella 19 runkoöljyputkea^[2][35] halkaisijaltaan enintään 1 220 mm, joiden kokonaispituus oli 3 506,6 ja yksisäikeisten pituus 4 767,4 kilometriä. Yhtiöllä oli käytössä meriöljyterminaali "Pivdennyi", 28 tai 51^[17] öljynpumppuasemaa, 11 säiliöpuistoa, joiden kokonaiskapasiteetti on 1 010 000 kuutiometriä^[17], sähkönsyöttöjärjestelmät, paloturvallisuuden telemekaniikka, teknologinen viestintä, korroosiosuojaus- ja eroosion torjuntalaitteet.^[4]

Joulukuun alussa vuonna 2019 Ukrtransnaftan toimitusjohtaja Mykola Gavrilenko ja Transneftin varatoimitusjohtaja Sergei Andronov allekirjoittivat Zagrebissa kauttakulkusopimuksen, joka kattaa ajanjakson 1.1.2020–1.1.2030.^[36] Ukrtransnafta joutui 4. elokuuta 2022 keskeyttämään Venäjän öljyn kuljetuksen Družba-öljyputken Ukrainan osuuden kautta, koska Transneft ei suorittanut ennakkomaksua öljyn kuljetuksesta. Ukrtransnafta sai 10.8.2022 maksun kuljetuspalveluista unkarilaiselta öljy-yhtiöltä MOL:lta ja öljyn kuljetus läpi Ukrainan kulkevan Družba-öljyautoputken kautta Slovakiaan ja Unkariin jatkui.^[37] Tämän jälkeen talouslehden Kommersantin lähteiden mukaan keskusteltiin mahdollisuudesta siirtää kauttakulkumaksut suoraan vastaanottajamaihin, jotta Transneft voitaisiin sulkea rahoitusjärjestelmän ulkopuolelle, mutta suoramaksuvaihtoehtoa ei ole vielä hyväksytty eikä siitä ehkä koskaan päästäisi sopimukseen.^[38] Vuonna 2019 yhtiön palveluksessa oli 3 604 työntekijää, mikä tarkoitti noin 8 prosentin laskua. Venäjän täysimittainen hyökkäyksen yhteydessä lähes kaksisataa "Ukrtransnaftan" työntekijää siirtyi puolustusvoimien palveluun.^[2]

Nykyään Ukrtransnaftan tehtävänä on Ukrainan ja muiden Euroopan maiden öljynkuljetusjärjestelmän kokonaisvaltainen ja turvallinen kehittäminen.^[39] Yritys toimii lukuisilla öljyyn liittyvillä aloilla, mukaan lukien öljynkuljetuksen uusien teknisten ratkaisujen kehittäminen, myös tieteellisten ja teknologisten kehitysongelmien ratkaiseminen.^[40]

Lähteet