Ulkomitta

Ulkomitta on mittateoriassa esiintyvä funktio, jonka avulla halutaan luoda mittoja.[1] [2]

Määritelmä

Olkoon X {\displaystyle X} joukko. Kuvaus μ : P ( X ) [ 0 , ] {\displaystyle \mu ^{*}:{\mathcal {P}}(X)\rightarrow [0,\infty ]} on ulkomitta jos ja vain jos se toteuttaa seuraavat kolme ehtoa:

  1. Tyhjälle joukolle pätee μ ( ) = 0 {\displaystyle \mu ^{*}(\emptyset )=0} [1]
  2. Jos A B X {\displaystyle A\subset B\subset X} , niin μ ( A ) μ ( B ) {\displaystyle \mu ^{*}(A)\leq \mu ^{*}(B)} [1]
  3. Jos A i X {\displaystyle A_{i}\subset X} kaikilla i N {\displaystyle i\in \mathbb {N} } , niin μ ( i = 1 A i ) i = 1 μ ( A i ) {\displaystyle \mu ^{*}\left(\bigcup _{i=1}^{\infty }A_{i}\right)\leq \sum _{i=1}^{\infty }\mu ^{*}(A_{i})} . [1]

Ehtoa (2) kutsutaan yleensä monotonisuudeksi tai kasvavuudeksi ja ehtoa (3) subadditiivisuudeksi. [1]

Joukon mitallisuus

Jos μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} on ulkomitta X {\displaystyle X} :ssä, niin joukkoa A X {\displaystyle A\subset X} kutsutaan μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitalliseksi jos ja vain jos kaikilla E X {\displaystyle E\subset X} pätee

μ ( E ) = μ ( E A ) + μ ( E A ) {\displaystyle {\mu }^{*}(E)={\mu }^{*}(E\cap A)+{\mu }^{*}(E\cap \complement A)} .

Tätä ehtoa kutsutaan kirjallisuudessa usein Carathéodoryn ehdoksi.

Mitallisuus säilyy komplementoinnissa ja numeroituvissa yhdisteissä. Lisäksi tyhjä joukko on riippumatta ulkomitasta aina mitallinen. Näin ollen itse asiassa mielivaltaisen ulkomitan suhteen mitalliset joukot muodostavat sigma-algebran. Tälle perheelle käytetään joissain lähteissä merkintää

M μ ( X ) = { A X A  on  μ -mitallinen } , {\displaystyle {\mathcal {M}}_{{\mu }^{*}}(X)=\lbrace A\subset X\mid A{\mbox{ on }}{\mu }^{*}{\mbox{-mitallinen}}\rbrace ,}

missä X ilmaisee perusjoukon ja μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} joukossa annetun ulkomitan.

Ulkomitan ominaisuuksia

Jos B 1 B 2 . . . {\displaystyle B_{1}\subset B_{2}\subset ...} ovat μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallisia joukkoja, niin

μ ( i = 1 B i ) = lim n μ ( B n ) {\displaystyle \mu ^{*}\left(\bigcup _{i=1}^{\infty }B_{i}\right)=\lim _{n\rightarrow \infty }\mu ^{*}(B_{n})} .

Jos C 1 C 2 . . . {\displaystyle C_{1}\supset C_{2}\supset ...} ovat μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallisia joukkoja ja μ ( C 1 ) < {\displaystyle \mu ^{*}(C_{1})<\infty } , niin

μ ( i = 1 C i ) = lim n μ ( C n ) {\displaystyle \mu ^{*}\left(\bigcap _{i=1}^{\infty }C_{i}\right)=\lim _{n\rightarrow \infty }\mu ^{*}(C_{n})} .

Jos joukot A i {\displaystyle A_{i}} , i N {\displaystyle i\in \mathbb {N} } , ovat μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallisia ja erillisiä, niin

μ ( i N A i ) = i N μ ( A i ) {\displaystyle \mu ^{*}\left(\bigcup _{i\in \mathbb {N} }A_{i}\right)=\sum _{i\in \mathbb {N} }\mu ^{*}(A_{i})} .

Viimeisimmästä ominaisuudesta seuraa

Carathéodoryn lause

Carathéodoryn lause lause sanoo, että jos μ : P ( X ) [ 0 , ] {\displaystyle \mu ^{*}:{\mathcal {P}}(X)\rightarrow [0,\infty ]} on ulkomitta, niin sen rajoittuma μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallisiin joukkoihin eli funktio μ | M μ ( X ) {\displaystyle \mu ^{*}|{\mathcal {M}}_{\mu ^{*}}(X)} on mitta X:ssä.

Erityisiä ulkomittoja

  • Ulkomittaa sanotaan täydelliseksi jos ja vain jos jokaisen nollamittaisen joukon osajoukko on mitallinen tämän ulkomitan suhteen. Voidaan osoittaa, että jokainen ulkomitta voidaan täydellistää täydelliseksi ulkomitaksi.
  • Ulkomitta μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} on säännöllinen jos ja vain jos jokaisella A X {\displaystyle A\subset X} on olemassa μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallinen joukko B {\displaystyle B} s.e. A B {\displaystyle A\subset B} ja μ ( A ) = μ ( B ) {\displaystyle \mu ^{*}(A)=\mu ^{*}(B)\,} . Jos vielä μ ( X ) < {\displaystyle \mu ^{*}(X)<\infty } , niin voidaan osoittaa, että säännöllisellä ulkomitalla edellä mainittu mitallisuuskriteeri suppenee muotoon: joukko A X {\displaystyle A\subset X} on μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallinen jos ja vain jos
    μ ( A ) + μ ( A ) = μ ( X ) {\displaystyle \mu ^{*}(A)+\mu ^{*}(\complement A)=\mu ^{*}(X)} .
  • Jos ( X , d ) {\displaystyle (X,d)\,} on metrinen avaruus, niin joukon X ulkomittaa μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} sanotaan metriseksi jos ja vain jos ehdosta
    d ( A , B ) > 0 {\displaystyle d(A,B)>0\,}
    seuraa ominaisuus
    μ ( A B ) = μ ( A ) + μ ( B ) {\displaystyle \mu ^{*}(A\cup B)=\mu ^{*}(A)+\mu ^{*}(B)}
    kaikilla A , B X {\displaystyle A,B\subset X\,} . Metriset mitat karakterisoivat Borel-ulkomitat. Voidaan osoittaa, että ulkomitta on metrinen jos ja vain jos se on Borel.

Tärkeimpiä esimerkkejä säännöllisistä metrisistä ulkomitoista ovat mm. Hausdorffin mitan ja Lebesguen mitan konstruktioissa esiintyvät ulkomitat.

Funktion mitallisuus

Jos μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} on ulkomitta joukossa X ja A X {\displaystyle A\subset X\,} , niin funktio f : A R { } { + } {\displaystyle f:A\rightarrow \mathbb {R} \cup \{-\infty \}\cup \{+\infty \}} on μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallinen jos ja vain jos avointen joukkojen alkukuvat kuvauksessa f ovat μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallisia. Toisin sanoen joukot f 1 ( G ) {\displaystyle f^{-1}(G)\,} , f 1 ( { } ) {\displaystyle f^{-1}(\{-\infty \})\,} ja f 1 ( { + } ) {\displaystyle f^{-1}(\{+\infty \})\,} ovat μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallisia kaikilla avoimilla joukoilla G R {\displaystyle G\subset \mathbb {R} } .

Funktion mitallisuus voidaan myös karakterisoida seuraavasti: funktio f on μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallinen jos ja vain jos joukko

{ x A : f ( x ) > c } {\displaystyle \lbrace x\in A:f(x)>c\rbrace }

on μ {\displaystyle \mu ^{*}\,} -mitallinen kaikilla c R {\displaystyle c\in \mathbb {R} } .

Katso myös

Lähteet

  1. a b c d e Jalava, Väinö: Moderni analyysi I, s. 44–48. Tampere: Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1976. ISBN 951-720-223-7.
  2. Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 266. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.