Vinayak Damodar Savarkar
| Vinayak Damodar Savarkar | |
|---|---|
 Savarkar vanhoilla päivillään. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. toukokuuta 1883 Bhagur, Brittiläinen Intia |
| Kuollut | 26. helmikuuta 1966 (82 vuotta) Bombay, Intia |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Vir Savarkar Veer Savarkar |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Vinayak Damodar Savarkar (tunnettu kutsumanimellä Vir tai Veer; 28. toukokuuta 1883 Bhagur – 26. helmikuuta 1966 Bombay)[1] oli intialainen itsenäisyystaistelija ja yksi hindunationalistien merkittävistä johtajista ja ideologeista. Hän kannatti Intian itsenäisyystaistelussa poliittisen väkivallan käyttöä ja kehitteli oppia, jonka mukaan hindulaisuus muodosti ainoan oikean pohjan intialaisten kansalliselle yhteisölle ja identiteetille.
Nuoruus
Savarkar opiskeli vuosina 1906–1910 Lontoossa.[1] Hän tapasi siellä Mohandas Gandhin ensimmäisen kerran vuonna 1906. Savarkar ei ollut vakuuttunut Gandhin väkivallatonta vastarintaa puolustaneista puheista, joita hän piti vain heikkouden ja epähindulaisuuden merkkinä. Hän kannatti militanttia vastarintaa ja terrorismia brittien ajamiseksi pois Intiasta.[2] Savarkar osallistui opiskeluaikanaan intialaisen vallankumoussolun perustamiseen, jonka tarkoituksena oli harjoittaa sabotaasia ja tehdä salamurhia. Esikuvana toimivat maanpaosta käsin johdetut venäläiset vallankumousryhmät. Savarkar myös kirjoitti vuonna 1909 kirjan The Indian War of Independence, jossa hän kuvasi vuoden 1857 sepoykapinaa intialaisten ensimmäisenä laajamittaisena kapinana brittien valtaa vastaan.[1]
Savarkarin johtama vallankumoussolu joutui pian konfliktiin viranomaisten kanssa. Eräs ryhmän jäsenistä tuomittiin kuolemaan korkean brittiläisen virkamiehen murhasta, jonka todelliseksi toteuttajaksi väitettiin Savarkaria. Hänen veljensä sai pitkän vankeustuomion yritettyään murhata Intian varakuninkaan, mihin Savarkarin ryhmä vastasi kostoiskulla.[2] Savarkar vangittiin maaliskuussa 1910 syytettynä kansankiihotuksesta ja hänet lähetettiin Intiaan tuomittavaksi. Siellä hän joutui myös toiseen oikeudenkäyntiin, jossa hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta erään brittiläisen hallintovirkamiehen murhaan. Savarkar vietti yli vuosikymmenen vankilassa Andamaanien saarilla. Hänet siirrettiin vuonna 1921 Intian mantereella olevaan vankilaan ja vapautettiin kokonaan 1924.[1]
Oppi hindulaisuudesta intialaisuuden perustana
Vankeusaikanaan Savarkar kehitteli edelleen poliittista ideologiaansa ja kirjoitti pääteoksensa, vuonna 1923 ilmestyneen kirjan Hindutva: Who Is a Hindu?. Teoksessaan Savarkar otti käyttöön termin Hindutva, jonka tarkoituksena oli määritellä hindulaisuus identiteettinä. Hänen mukaansa Intian kulttuuri perustui hindulaisille arvoille ja näin ollen vain hindulaiset olivat todellisia intialaisia. Tämä ajatus muodostui sittemmin hyvin keskeiseksi osaksi hindunationalistien ajattelua.[1][2]
Savarkarin mukaan hindut olivat muodostaneet Intiassa jo vedalaiselta kaudelta alkaen kansakunnan, jolla oli luonnolliset ja pyhät rajat. Juuri hindulaisuuden intialainen alkuperä teki siitä intialaisten oikean uskonnon. Intian kristityt ja muslimit eivät verenperinnöstään huolimatta voineet olla todellisia intialaisia, koska heidän uskontonsa olivat peräisin Intian ulkopuolelta. Savarkarin mielestä Intiasta ei olisi pitänyt edes käyttää eurooppalaisten antamaa nimeä Intia, vaan nimeä Hindustan, joka hänen mukaansa oli maan alkuperäisin, oikein ja pyhin nimi. Savarkar sai aatteellisia vaikutteita 1870-luvulla perustetusta Arya Samaj -seurasta, jonka levittämän käsityksen mukaan hindulainen Intia oli koko maailman sivistyksen kehto. Hindulaisuutta puolustaneista jyrkistä mielipiteistään huolimatta Savarkar ei ollut yksityiselämässään uskonnollinen ja häntä on luonnehdittu lähes ateistiksi.[2]
Myöhempi toiminta
Savarkar asui Ratnagirissa vuoteen 1937, jolloin hänestä tuli vaikutusvaltaisen äärioikeistolaisen Hindu Mahasabha -puolueen puheenjohtaja. Puolue julisti kiivaasti Intian hindujen ylivertaisuutta erityisesti muslimeihin nähden.[1] Savarkarin puheenjohtajakaudella puolueen muslimivastaisuus ja väkivallan ihannointi lisääntyivät. Savarkar käytti iskulausetta ”Politiikka on hindulaistettava ja hindulaisuus militarisoitava”. Toisen maailmansodan aikana hän ilmaisi myös ihailevansa kansallissosialistista Saksaa, joka arjalaista kulttuuria puolustaessaan vaali samalla myös Intian vedalaista perintöä.[2] Savarkar vetäytyi Hindu Mahasabhan puheenjohtajuudesta vuonna 1943 ja asettui asumaan Bombayhyn.[1]
Savarkaria syytettiin vuonna 1948 osallisuudesta Mahatma Gandhin salamurhaan, sillä Gandhia ampunut Nathuram Godse oli Savarkarin hyvä ystävä ja Hindu Mahasabhan entinen jäsen.[1][2] Oikeus kuitenkin vapautti Savarkarin syytteistä todisteiden heikkouden vuoksi.[1] Vielä viimeisinä elinvuosinaan 1960-luvulla Savarkar arvosteli Intian johtajia kyvyttömiksi pelkureiksi ja toivoi maalleen vahvaa johtajaa.[2]
Andamaanien ja Nikobaarien territorion pääkaupungin Port Blairin lentokenttä on nimetty Savarkarin mukaan ”Veer Savarkarin kansainväliseksi lentokentäksi”.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i Vinayak Damodar Savarkar (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.10.2013.
- ↑ a b c d e f g Tapio Tamminen: Uusi Hindustan – Intialainen nationalismi, s. 347–350 teoksessa Nationalismit (toim. Jussi Pakkasvirta & Pasi Saukkonen). WSOY 2005.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vinayak Damodar Savarkar Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
