William Wallace Campbell
| William Wallace Campbell | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. huhtikuuta 1862 Hancockin piirikunta, Ohio, Yhdysvallat |
| Kuollut | 14. kesäkuuta 1938 (76 vuotta) San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Tähtitiede ja spektroskopia |
| | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
William Wallace Campbell (11. huhtikuuta 1862 Hancockin piirikunta, Ohio, Yhdysvallat – 14. kesäkuuta 1938 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä.[1][2]
Elämä ja ura
Campbell opiskeli rakennusinsinööriksi Michiganin yliopistossa vuonna 1886, ja hänestä tuli Coloradon yliopiston matematiikan professori. Hän opetti Michiganissa tähtitiedettä vuosina 1888–1891. Vuonna 1890 hän työskenteli kesävapaaehtoisena Lickin observatoriossa, jossa hän oppi spektroskopiaa James Edward Keelerin johdolla, jonka seuraajaksi hän tuli seuraavana vuonna. Vuodesta 1900 vuoteen 1930 hän toimi Lickin johtajana, vaikka viimeiset seitsemän vuotta hän oli itse asiassa Berkeleyssä Kalifornian yliopiston presidenttinä. Campbell oli Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian puheenjohtaja vuosina 1931–1935.[1][2]
Campbell tunnetaan erityisesti spektrografisista tutkimuksistaan ja määrityksistään, jotka koskivat tähtien säteittäisliikettä Maata kohti tai siitä poispäin. Lisäksi hän löysi monia spektroskooppisia kaksoistähtiä, ja vuonna 1924 hän julkaisi luettelon, jossa oli lueteltu yli 1 000 kaksoistähteä. Hän johti myös useita auringonpimennysten tutkimusretkiä, joista yksi vuonna 1922 vahvisti Einsteinin erityisen suhteellisuusteorian mukaisen valon taipumisen auringon vaikutuksesta.[1][2]
Lähteet
- ↑ a b c William Wallace Campbell National Academy of Sciences. 2022. Viitattu 09.07.2022.
- ↑ a b c William Wallace Campbell Sonoma State University. 2007. Viitattu 09.07.2022.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William Wallace Campbell Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
