António Guterres
| António Guterres | |
|---|---|
 | |
| YK:n pääsihteeri | |
| 1. tammikuuta 2017 – | |
| Edeltäjä | Ban Ki-moon |
| Portugalin pääministeri | |
| 28.10.1995–6.4.2002 | |
| Presidentti | Mário Soares Jorge Sampaio |
| Edeltäjä | Aníbal Cavaco Silva |
| Seuraaja | José Manuel Barroso |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. huhtikuuta 1949 (ikä 74) Coimbra, Portugali |
| Puoliso | Catarina de Almeida Vaz Pinto (2001–) Luísa Amélia Guimarães e Melo (1972–1998) |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Socialista |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| www.antonioguterres.gov.pt | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
António Manuel de Oliveira Guterres GCC (s. 30. huhtikuuta 1949 Lissabon, Portugali)[1] on portugalilainen sosialistipuolueen poliitikko[1], joka toimi Portugalin pääministerinä 1995–2002. Lokakuussa 2016 hänet valittiin YK:n pääsihteeriksi.
Elämä
Guterres on kotoisin Lissabonista, jossa hän opiskeli Instituto Superior Técnico -korkeakoulussa.[1] Hän on koulutukseltaan fyysikko ja sähköinsinööri[2]. Valmistuttuaan Guterres jatkoi jonkin aikaa urallaan akatemiassa, joka oli tuolloin vahvan katolisen vaikutusvallan alainen. Vuonna 1974 Guterres liittyi sosialistipuolueeseen ja samana vuonna Portugalin Estado Novo -diktatuuri päättyi neilikkavallankumoukseen.[3] Hän on ollut sosialistipuolueen aktiivinen jäsen koko uransa ajan[1].
Guterres toimi vuosina 1995–2002 Portugalin pääministerinä.[4] Guterres on myös kansainvälisesti merkittävä vaikuttaja: hän oli Sosialistisen internationaalin presidentti 1999–2005[5]. Hän oli 2005–2015 YK:n pakolaisavun (UNHCR) pääsihteeri[6]. Guterresin toimiessa UNHCR:n pääsihteerinä sen Geneven päämajan henkilöstön määrää leikattiin ja henkilöstöä sijoitettiin lähemmäs maailman konfliktialueita. Maailmalla hänet tunnetaan erityisesti toiminnastaan Euroopan pakolaiskriisin aikana, jolloin hän pyrki saamaan maailman rikkaat maat tekemään enemmän konflikteja ja onnettomuuksia pakenevien ihmisten hyväksi.[3] YK:n pakolaisavun pääsihteerinä ollessaan Guterres vieraili 2015 Suomessa.[2]
YK:n turvallisuusneuvosto äänesti 6. lokakuuta 2016 yksimielisesti Guterresin YK:n pääsihteeriehdokkaaksi Ban Ki-moonin seuraajaksi.[4][7] YK:n yleiskokous vahvisti valinnan viikkoa myöhemmin. Guterres aloitti järjestön pääsihteerinä vuoden 2017 alussa.[8]
Guterresilla on kaksi lasta ensimmäisen vaimonsa kanssa, joka kuoli autokolarissa vuonna 1998. Hän avioitui uudestaan vuonna 2001. Guterres puhuu sujuvasti portugalia, englantia, espanjaa ja ranskaa.[3]
Lähteet
- ↑ a b c d António Guterres Club of Madrid. Viitattu 6.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Huusko, Jukka: YK:n pakolaisjohtaja: turvapaikanhakijoita ei saa syyllistää EU:n epäonnistumisista hs.fi. 10.12.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2016.
- ↑ a b c Who is Antonio Guterres? Meet the UN's next secretary-general bbc.com. BBC News. Viitattu 8.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Tuohinen, Petteri: António Guterres nousemassa YK:n pääsihteeriksi. Helsingin Sanomat, 6.10.2016, s. A 26. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.10.2016.
- ↑ Progressive politics for a fairer world Socialist International. Viitattu 6.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Diplomaattilähteet: Portugalin Guterres nousemassa YK:n pääsihteeriksi yle.fi. 5.10.2016. Yle Uutiset. Viitattu 6.10.2016.
- ↑ Hannikainen, Tapani & Kerola, Päivi: YK:n turvallisuusneuvosto: António Guterresista seuraava pääsihteeri yle.fi. 6.10.2016. Yle Uutiset. Viitattu 6.10.2016.
- ↑ Lahti, Pauli: Portugalin António Guterres on YK:n uusi pääsihteeri yle.fi. 13.10.2016. Yle Uutiset. Viitattu 13.10.2016.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta António Guterres Wikimedia Commonsissa
- António Guterresin kotisivut (englanniksi)
 | Edeltäjä: Ban Ki-moon | YK:n pääsihteeri 2017– | Seuraaja: (nykyinen) |
| ||||||||||||||
| ||||||||||||||||
Kaarle Suuren palkinnon saajat
| 1950–1975 | 1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga |
|---|---|
| 1976–2000 | 1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton |
| 2001– | 2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala |
| ||||||||||||||||||
