Pikku Liekokankaan jätinkirkot

Pikku Liekokankaan jätinkirkot
Sijainti
Pikku Liekokankaan jätinkirkot
Koordinaatit	64.63746901°N, 24.7366615°E
Valtio	Suomi
Paikkakunta	Raahe (Pattijoki)
Historia
Tyyppi	Jätinkirkko
Ajanjakso	kivikausi
Korkeus	57,5 ja 58,0 [1] m
Pinta-ala	230 (18×13) ja 230 (18×13) [1] m²
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Pikku Liekokankaan jätinkirkot on Pohjois-Pohjanmaalla Raahen Pattijoella sijaitseva jätinkirkoksi tulkittava kohde. Varmasti tunnistetun jätinkirkon vieressä on toinen, mutta samalla epävarmempi, jätinkirkko. Alueen löydöt ja sijainti rannansiirtymän kronologiassa ajoittavat jätinkirkon 2200–2100 eaa. eli kivikauden loppupuolelle.^[1][2][3]

Sijainti

Kohde sijaitsee Pattijoen kirkosta noin 10 kilometriä kaakkoon ja tunnetusta Kastellista noin 1,3 kilometriä koilliseen. Se sijaitsee Liekokankaan itäpuolella olevassa kangasmetsäisessä saarekkeessa mäen korkeimmalla kohdalla. Jätinkirkolle pääsee parhaiten Raahesta lähtevältä yhdystieltä 8121 kääntymällä Alajärven jälkeen oikealle etelään johtavalle metsäautotielle. Metsätietä ajetaan 2,5 kilometriä, kunnes siitä erkanee polku länteen jätinkirkon suuntaan.^[1][2]

Jätinkirkot

Selvästi erottuva suorakulmion muotoinen jätinkirkko on 18 metriä pitkä ja 13 metriä leveä. Sen pituusakselin suuta on 83° pohjoisesta katsoen myötäpäivään eli lähes itään. Sillä on vallissa matalampi kohta, jossa kiviä on vähemmän, ja tällaista kohtaa kutsutaan portiksi. Se aukeaa jätinkirkon keskikohdasta katsoen itään. Sisäpihalle on jätetty suurikokoisia kiviä. Jätinkirkon vieressä on toinenkin kivivalli, joka ei erotu yhtä selkeänä rakennelmana. Myös sekin voi olla jätinkirkko. Sen mitat ovat 18×13 metriä ja sen pituusakselin suunta on lähes sama kuin ensimmäiselläkin jätinkirkolla. Tämän kivivallissa ei kuitenkaan ole porttia. Itse jätinkirkkojen sisäalueet ovat olleet tallattua kivikkoa. Siihen ei ole muodostunut paksua kulttuurikerrosta, jollaiset ovat olleet tyypillistä esimerkiksi hiekkapohjaisilla kivikauden asuinpaikoilla. Tästä huolimatta alueen kaivauksissa on tehty paljon löytöjä.^[4][5]

Ympäristö

Alueella sijaitsee myös kiviröykkiöitä, joita tunnetaan kuusi. Röykkiöiden halkaisijat ovat 4–8 metriä ja korkeudet noin 0,5 metriä. Niistä tutkittiin vuosina 1979–1980 kaksi halkaisijaltaan nelimetristä kiviröykkiötä kokonaan ja halkaisijaltaan 10-metrisestä röykkiöstä vajaa puolet. Röykkiöissä ei löytynyt kivisiä rakenteita tai muuta hautaamiseen viittaavaa. Itse röykkiö oli lähes löydötön, mutta röykkiöiden alapuolisesta maakerroksista löydettiin esimerkiksi kvartsi-iskoksia, pii-iskoksia, kiviesineitä tai esineiden katkelmia. Maaperässä oli myös omana kerroksenaan nokea ja hiilenkappaleita. Toisessa pienessä röykkiössä oli röykkiön keskiosassa haurastuneita kiviä. Parhaiten ajoitettavissa olevat löydöt olivat keramiikan sirpaleet, joka olivat tyyliltään Pöljän keramiikkaa.^[1][3]

Tutkimuksia

Jätinkirkko on tutkittu kahdesti Oulun yliopiston toimesta. Vuosina 1976 ja 1979 teki Paula Purhonen paikalla tarkastukset. Yliopiston rahoituksella siinä suoritettiin kaivaukset vuosina 1979 ja 1980 (Aulis Forss). Seuraavan kerran paikkaa tarkastettiin vuonna 1997 seudullisen inventoinnin yhteydessä (Mika Sarkkinen).^[1][3][6]

Katso myös

Kastellin alueella on jätinkirkkojen keskittymä:^[7]

• Kehäkankaan jätinkirkko sijaitsee 2,8 kilometrin päässä luoteessa.^[2]
• Kiviojakankaan jätinkirkko on 1,0 kilometrin päässä lounaassa.^[2]
• Pattijoen Kastelli on 1,3 kilometrin päässä länsi-luoteessa.^[2]

Lähteet

• Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).

Viitteet

Aiheesta muualla

• Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset (Arkistoitu – Internet Archive), Arkeologia NYT! 2-3/2008, s.5–7