Svedjebackenin jätinkirkko
| Svedjebackenin jätinkirkko | |
|---|---|
| Svedjebackens stenkyrcka [1] | |
| Sijainti | |
  Svedjebackenin jätinkirkko | |
| Koordinaatit | 63.51118357°N, 23.14957165°E |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Pedersöre (Ähtävä) |
| Historia | |
| Tyyppi | Jätinkirkko |
| Ajanjakso | kivikausi, pronssikausi |
| Korkeus | 57,5 [2] m |
| Pinta-ala | 1 970 (58×34) m² |
| Maiseman muisti 2001, s. 233-234 | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Svedjebackenin jätinkirkko on Pohjanmaalla Pedersören Ähtävässä sijaitseva selväpiirteinen jätinkirkko. Jätinkirkko on parhaiten säilyneitä jätinkirkkoja eteläisellä Pohjanmaalla. Se on myös yksi eteläisimmistä tunnetuista suurista jätinkirkoista.[2][3]
Sijainti
Jätinkirkko sijaitsee Ähtävän kirkosta noin 10 kilometriä kaakkoon. Paikka on laaja soiden ympäröimä moreenikangas Ähtävänjoen ja Norrijoen välialueella. Svedjebacken sijaitsee 700 metriä Stora Angjärvestä etelälounaaseen. Paikalle pääsee kääntymällä kantatieltä 68 Salonkylästä (Lappfors) etelään johtavalle yhdystielle 7450. Sitten käännytään melkein heti Angjärven suuntaan.[2][3]
Jätinkirkko
Jätinkirkko on soikean muotoinen ja sen kivivallit ovat kaksinkertaiset (vertaa piirros [4]). Se on 48 metriä pitkä ja suurimmillaan 34 metriä leveä. Jätinkirkon luoteispää on kaakkoispäätä ylempänä ja muilla sivuilla mäki laskee heti vallin reunasta alkaen. Ulkomittaan voivaan lisätä jätinkirkkoon liittyviä muita rakennelmia, jolloin sen pituus kasvaa 57,5 metriseksi. Kivivallin leveys vaihtelee 6,5–8,0 metriä ja sen korkeus on noin 1,5 metriä. Ulkovalli on säännöllisempi kuin sisävalli, jonka korkeus ja leveys vaihtelee suuresti. Jätinkirkon pituusakseli suuntautuu 67° pohjoisesta vastapäivään eli länsikoilliseen [5]. Ulkovallin päätysivut ja lounaissivu ovat kaarevia ja kulmat pyristyneitä, mutta koillissivu on suora. Sisävallin muodot seuraavat ulkovallia, mutta kaakkoisnurkka on kulmikas ja lähes suorakulmainen. Sisävallin korkeus vaihtelee maantasaisesta 1,5 metrin korkeuteen asti. Sisäpihan pituus on 20,5 metriä ja leveys 10,5 metriä. Se on huomattavan tasainen ja vähäkivinen alue. Ulkovallissa on kaksi kulkuväyläksi tulkittua porttia, jotka sijaitsevat luoteis- ja kaakkoispäissä. Portit suuntautuvat jätinkirkon keskikohdasta katsottuna 67° pohjoisesta vastapäivään eli pituusakselin suuntaan ja toinen portti on sitä vastapäätä [5]. Myös sisävallissa on kaakkoispäässä portti samassa kohtaa kuin ulkovallissa, mutta luoteispäässä portti näyttää puuttuvan. Monissa piirroksissa se kuitenkin olisi olemassa. Ulkovallissa on useita ja sisävallissa vain muutama sammaloituneita kuoppia, jotka vaikuttavat kivivallia nuorilta.[1][2]
Ympäristö
Jätinkirkon luoteispuolella on kaksi isoa kiviröykkiötä. Länsipuolen raunion halkaisija on 5,5 metriä ja se on 0,8 metriä korkea. Raunion keskellä on 2,3×2,1 metriä suuri ja 0,8 metriä syvä kuoppa. Tämän vieressä on toinen samanlainen kiviröykkiö, jossa on kuoppa, ja jätinkirkon lounaispuolella on myös kuopparöykkiö. Äyräpää arveli kuoppien olevan nuorempia kuin röykkiöt. Samaa hän ajatteli jätinkirkon valleissa olevista kuopista.[1]
Äyräpää löysi jätinkirkon pohjoispuolelta polulta kvartsi-iskoksia ja mahdollisesti kaapimen. Tästä hän päätteli, että jätinkirkon vieressä moreeniharjulla oli ollut asuinpaikka. Myös jätinkirkon etelä- ja lounaispuolelta metsä-äestyksen urista löytyi kvartsi-iskoksia.[1][2]
Tutkimuksia
Paikalla on tehty tarkastuksia ja pintapuolista tutkimusta. Näitä on tapahtunut vuosina 1935 (Aarne Äyräpää), 1971 (Mikko Ahvenlampi), 1990 (Mirja Miettinen) ja 2000 (John Finnäs).[2]
Historiaa
Näen vanha nimitys saattaa Aarne Äyräpään mukaan olla myös ”Svidibacken”. Hän on lukenut Hjalmar Appelgrenin Suomen Muinaislinnat (SMYA XII) teosta ja referoi sitä sivulta 184–185 olevaa kohdetta numero 316 raportissaan (vuonna 1935). Siinä Appelgren mainitsee kirkkoherra Jakob Fellmanin lähettäneen Tanskan Oldskriftelskabetille vuonna 1843 kertomuksen, jossa hän esittelee mahdollisesti tätä jätinkirkkoa. Kertomuksessa olevaa pohjapiirrosta on käytetty kuvituksena joissakin yhteyksissä. Myös L. H. Sandelin mainitsee kohteen tekemässään pitäjänkertomuksessa, mutta ei ilmeisesti ollut itse tutkinut sitä.[1]
Katso myös
Ähtävällä on kolme muutakin jätinkirkkoa:
- Hembackenin jätinkirkko sijaitsee 6,8 kilometriä pohjoiseen.[2]
- Tallbackharjun jätinkirkot (kaksi) sijaitsee 5,5 kilometriä koilliseen.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d e Äyräpää, Aarne: Neder-Lappfors, Svidibacken. Jättiläiskirkon tarkastus (Arkistoitu – Internet Archive), 1935
- ↑ a b c d e f g h Muinaisjäännösrekisteri: Esse-Svedjebacken Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 6.1.2017.
- ↑ a b Svedjebackenin jätinkirkko, Pedersöre (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Ahvenlampi, Mikko: Ähtävä Inventointikertomus (Arkistoitu – Internet Archive), 1971 (sisältää piirroksen)
- ↑ a b Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
Aiheesta muualla
- Holmbald, Peter 2005: Fornminnen i Österbotten, s. 76-77, 79.
- Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).
- Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset (Arkistoitu – Internet Archive), Arkeologia NYT! 2-3/2008, s.5–7
