Prusin linnasmäki
| Prusin Linnasmäki | |
|---|---|
 Linnasmäen muinaislinnan kivivallia | |
| Sijainti | |
  Prusin Linnasmäki | |
| Koordinaatit | 60.48061°N, 22.30198°E |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Turku |
| Historia | |
| Tyyppi | Linnavuori |
| Huippukausi | rautakausi, keskiaika |
| Aiheesta muualla | |
|
| |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Prusin Linnasmäki on Varsinais-Suomessa Turun Räntämäessä sijaitseva linnavuori.[1][2]
Linnasmäki
Linnasmäki sijaitsee Räntämäen ja Orikedon välisellä kallioalueella, jonka ohi seututie 222 kulkee. Kalliomäelle pääsee parhaiten Turun kristillisen opiston pihan kautta kävelemällä pohjoiseen 200 metriä. Linnasmäestä länteen sijaitsee Vähäjoen uoma ja sen ympärillä peltoalueet. Vuoren laki kohoaa lähes 30 metriä peltoaukeaa korkeammalle. Lakialueen itä- ja länsirinteillä näkyy paikoittain kivistä rakennettuja vallimaisia rakenteita ja romahtaneita muureja. Kaakkoiskulmassa on vallissa kahden metrin aukko, jota pidetään porttina linna-alueelle. Valli rajaa ympäristöstä sisällensä noin 2 000 m² suuruisen linna-alueen. Mäen pohjoispuolella on rinne jyrkkää ja kallioista eikä siellä ole valleja. Hjalmar Appelgren teki vuonna 1899 tarkastusmatkallaan muinaislinnasta karttapiirroksen, josta mäen muoto ja vallit ovat hyvin nähtävissä. Osa alueesta jää puolustusvoimien aitaaman alueen sisälle.[1][3]
Tutkimukset
Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia vain kerran vuonna 1986, kun Esa Laukkanen tutki Turun kristillisen opiston laajennuksen alle jäävää aluetta. Rinteestä paljastui pari tulisijaa ja kivikautista keramiikkaa, mutta kivikautinen asuinpaikka oli tuhoutunut jo ennen tutkimuksia. Kohteeseen on tehty lyhyitä tarkastusmatkoja vuosina 1899 (Hjalmar Appelgren), 1961 (Veikko Lehtosalo) ja 1987 (Aino Nissinaho). Liisa Tuomi kävi 5.6.1990 vuorella tekemässä kasvillisuuskartoituksen, jonka antina löytyi syylälinnunhernettä. Sitä on yleisesti pidetty rautakauden asutuksen tuloksalajina.[1][3]
Hoitaminen ja suojelu
Teija Tiitinen järjesti vuosina 1990–1992 alueen raivaus ja hoitotoimintaa. Vuonna 2001 Kaisa Lehtonen täydensi sitä kerran. Linnavuoren pohjoisosassa on liikkuminen ollut kiellettyä, koska se on ollut puolustusvoimien omistuksessa, mutta sen omistus on päättynyt vuonna 2005.[1][3]
-
Kivivalli kuvattuna alarinteen suunnasta -
Etelärinteessä -
Länsirinne
Lähteet
- ↑ a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Linnasmäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 22.1.2013. Museovirasto. Viitattu 6.6.2016.
- ↑ Prusin linnasmäki, Turku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
- ↑ a b c Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Linnasmäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 19.4.2005. Museovirasto. Viitattu 22.6.2016.
Kirjallisuutta
- M. Killinen 1878: Kiinteitä muinaisjäännöksiä Maskun kihlakunnassa. SMYA III.
- Appelgren-Kivalo 1903: Muinaislinna Räntämäellä. SM 1903.
- A.M. Tallgren 1944: Maarian esihistoria. Maarian pitäjän historia I.
Suomen muinaislinnat
