T. S. Eliot
| Thomas Stearns Eliot | |
|---|---|
 T. S. Eliot vuonna 1934 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. syyskuuta 1888 Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat |
| Kuollut | 4. tammikuuta 1965 (76 vuotta) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | runoilija, näytelmäkirjailija, kriitikko |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aikakausi | 1915–1965 |
| Kirjallinen suuntaus | modernismi |
| Pääteokset | Autio maa, Neljä kvartettoa |
 Nimikirjoitus | |
| Palkinnot | |
|
| |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Thomas Stearns Eliot (26. syyskuuta 1888 Saint Louis, Missouri, Yhdysvallat – 4. tammikuuta 1965 Lontoo, Britannia) oli englantilais-amerikkalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja kriitikko. Eliot oli 1900-luvun merkittävimpiä englanninkielisiä kirjailijoita.[1] Nobelin kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna 1948.[2] Eliotin tuotanto voidaan jakaa kolmeen kauteen, Aution maan (1922) modernismiin, Neljän kvarteton (1943) uskonnollissävyiseen runouteen sekä näytelmäteoksiin, kuten Murha katedraalissa (1935).[1]
Tuotanto
Eliotin runoelma Autio maa (The Waste Land, 1922) nousi ensimmäisen maailmansodan jälkeisen sukupolven tunnukseksi, koska se kuvasi pettymystä, kulttuuripessimismiä ja maailmantuskaa.[3] Sen Lauri Viljasen suomentamasta avausrivistä ”Huhtikuu on kuukausista julmin” on tullut lentävä lause.[4] Itse Eliot piti pääteoksenaan neljän pitkän runon kokoelmaa Neljä kvartettoa (Four Quartets, 1943). Siinä näkyy Eliotin myöhemmän iän taipumus uskonnollisuuteen. Teoksen osat Burnt Norton, East Coker, The Dry Salvages ja Little Gidding olivat ilmestyneet itsenäisinä teoksina jo vuosina 1935–1942.[5] Runot ovat Eliotin varhaiskauden runouteen verrattuna tyyliltään vuolaampia ja mietteliäämpiä[1]. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Hänen kirjallisia esikuviaan olivat vanhat myytit, 1600-luvun englantilaiset metafyysiset runoilijat ja 1800-luvun ranskalaiset symbolistit.[6]
Eliot käytti runonäytelmässään Murha katedraalissa (Murder in the Cathedral, 1935) lähtökohtanaan antiikin tragedioita ja keskiaikaisia kristillisiä opetusnäytelmiä. Useissa näytelmissään, kuten Cocktailkutsut (The Cocktail Party, 1950) ja Yksityissihteeri (The Confidential Clerk, 1953) Eliot kuvasi arvostelevasti yläluokan elämää komedian muodossa.[6]
Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum's Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä.[6]. Andrew Lloyd Webber sävelsi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats.[7]
Artemis Kellosaaren mukaan Eliotin runojen suomentaminen on ongelmallista, sillä ne eivät istu suomen kieleen. Hän niputtaa epäonnistujiin Markus Jäskeläisen ja Jaakko Yli-Juonikkaan, mutta suomennoskokoelman Kootut runot suomentanut Juha Silvo on hänen mukaansa onnistunut juuri kissarunoissa: "Kissarunot Silvo kuitenkin on kääntänyt tarttuvasti alkuperäisen mitan mukaan, paremmin kuin vuonna 2018 yrittänyt Jaakko Yli-Juonikas".[4]
Kelosaari kirjoittaa Eliotista, että tämä oli poliittisesti konservatiivi. Hän vertaa Eliotia Howard Phillips Lovecraftiin sikäli, että kumpikin on omassa genressään merkittävä tekijä.[4]
Teokset
Runoteokset
Näytelmät
| Tietokirjallisuus
|
Suomennetut teokset
- Autio maa: Neljä kvartettia ja muita runoja. (The waste land, 1922; Four quartets, 1943; ym.) Toimittaneet Lauri Viljanen ja Kai Laitinen. Suomentanut Yrjö Kaijärvi ym.. Helsingissä: Otava, 1988. ISBN 951-1-10311-3. 3. painos (1. painos 1949). Delfiinikirjat
- J. Alfred Prufrockin lemmenlaulu; Autio maa; Little Gidding. Teoksessa Tähtien väri: Valikoima amerikkalaista runoutta. Suomentanut Ville Repo. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18408-X.
- Neljä kvartettoa. (Four quartets, 1943.). Suomentanut ja jälkisanat kirjoittanut Juha Silvo. Runot suomeksi ja englanniksi. Maailman runo / WSOY & NVL. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32840-8.
- Murha katedraalissa: Näytelmä. (Murder in the cathedral, 1935.). Suomentanut Pertti Nieminen. Delfiinikirjat. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08320-1.
- Cocktailkutsut. (The cocktail party, 1950.). Suomentanut Eino S. Repo ja Ville Repo. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1951.
- Yksityissihteeri: Komedia. (The confidential clerk, 1953.). Suomentanut Eino S. Repo ja Ville Repo. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1955.
- Kootut runot. Suomentanut Juha Silvo. Helsinki: WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-48810-2.
Lähteet
- ↑ a b c Hakusana Eliot, T. S. teoksessa Spectrum tietokeskus 2, Bal–Ene. Helsinki: Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07241-9.
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1948 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 9.12.2010. (englanniksi)
- ↑ T. S. Eliot WSOY. Viitattu 9.12.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Artemis Kelosaari, Edelleen moderni Suomen Kuvalehti 12.1.2023. Viitattu 13.1.2023
- ↑ Juhani Silvon jälkisanat teoksessa Neljä kvartettoa. (Four quartets, 1943). Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32840-8.
- ↑ a b c Hakusana Eliot, T. S. teoksessa Suomalainen tietosanakirja 2, dio–hik. Espoo: Weilin+Göös, 1989. ISBN 951-35-4646-2.
- ↑ Cats-musikaali sulki verhonsa Lontoossa 21 vuoden jälkeen 13.5.2002. MTV3. Viitattu 9.12.2010.
Kirjallisuutta
- Ackroyd, Peter: T. S. Eliot. (T. S. Eliot, 1984.). Suomentanut Anja Haglund. Espoo: Weilin+Göös, 1989. ISBN 951-35-3827-3.
- Harding, Jason (toim.): T. S. Eliot in Context. Cambridge: Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-0-521-51153-7.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T. S. Eliot Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta T. S. Eliot Wikisitaateissa- T. S. Eliotin teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi)
- Hannu Niklander: Muistiinpanoja Uudesta Englannista. Kolmelta mantereelta. Robustos 2017.
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
