Ellen Johnson Sirleaf

Ellen Johnson Sirleaf
Ellen Johnson Sirleaf 2015
Ellen Johnson Sirleaf 2015
Liberian 24. presidentti
16. tammikuuta 2006 – 22. tammikuuta 2018
Varapresidentti Joseph Boakai
Edeltäjä Gyude Bryant
Seuraaja George Weah
Henkilötiedot
Syntynyt29. lokakuuta 1938 (ikä 85)
Liberia Monrovia, Liberia
Kansalaisuus Liberia liberialainen
Ammatti taloustieteilijä
Puoliso James Sirleaf
Lapset 4
Tiedot
Puolue Yhtenäisyyspuolue (–2018)
sitoutumaton (2018–)
Uskonto metodisti
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (2011)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Ellen Johnson Sirleaf (s. 29. lokakuuta 1938 Monrovia) on liberialainen poliitikko sekä maansa ja Afrikan ensimmäinen naispresidentti.[1] Hän vannoi virkavalansa 16. tammikuuta 2006.

Tausta ja yksityiselämä

Tuleva presidentti syntyi vuonna 1938 ja sai nimekseen Ellen Eugenia Johnson.[2] Hänen etninen taustansa on monipuolinen: hänen isänsä kuuluu golaheimoon, äitinsä kruih-heimoon, ja äidinisä oli saksalainen.[3]

Vuonna 1956 Ellen meni naimisiin James Sirleafin kanssa.[4] Sirleaf kasvoi presbyteerisessä kodissa, mutta hänestä tuli sittemmin metodisti vakaasti uskossa olevan miehensä myötävaikutuksesta.[5] Hänellä on neljä lasta.[2]

Vuonna 1961 Johnson Sirleaf muutti miehensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän alkoi opiskelemaan. Hän valmistui kirjanpitäjäksi Madison Business Collegesta. Ellen ja James erosivat, mutta Ellen jatkoi opintojaan ensin Coloradon yliopistossa pääaineenaan taloustiede, josta hän siirtyi Harvardiin opiskelemaan julkishallintoa valmistuen maisteriksi.[6]

Poliittinen ura

Johnson Sirleaf aloitti poliittisen uransa William Tolberin hallituksessa, jossa hän toimi ensin apulaisvaltionvarainministerinä vuosina 1972–1973 ja lopulta valtionvarainministerinä 1980–1985 Samuel Doen hallituksessa.[4]

Doen kaudella, jolloin Johnson Sirleaf toimi valtionvarainministerinä, hän ei tullut toimeen presidentin kanssa, mikä johti hänen vangitsemiseensa ja Johnson Sirleaf vältti täpärästi teloituksen. Vuonna 1985 hän asettui ehdolle senaatin vaaleissa ja kritisoi avoimesti maan sotilasdiktatuuria, minkä johdosta hänet vangittiin uudelleen ja tuomittiin aluksi 10 vuodeksi vankilaan. Hänet kuitenkin vapautettiin pian tämän jälkeen, minkä jälkeen Johnson Sirleaf pakeni maasta.[4] Hän palasi Liberiaan vuonna 1997 Maailmanpankin edustajana.[7]

Vuonna 2002 valmistui Sirleafin ja Elisabeth Rehnin YK:n naisten kehitysrahastolle Unifemille laatima Women, War and Peace -raportti, joka käsitteli naisiin kohdistuvia vääryyksiä sota-alueilla ja rauhanprosessien aikana.[8] Raportti sai kiitosta maailmanlaajuisesti.

Johnson Sirleaf asettui ehdolle presidentinvaaleissa jo vuonna 1997, muttei tullut valituksi saatuaan 10 % äänistä. Hän tuli kuitenkin toiseksi, kun Charles Taylor sai 75 % äänistä. Kaksi vuotta myöhemmin Liberiassa alkoi taas sisällissota, jonka seurauksena Tayloria syytettiin naapurimaiden kanssa vehkeilystä. Kun Taylor luovutti vallan väliaikaishallitukselle elokuussa 2003, Johnson Sirleafia ehdotettiin valtionpäämieheksi, mutta väliaikaishallitus päätyi valitsemaan tehtävään Charles Gyude Bryantin. Johnson Sirleaf toimi kuitenkin aktiivisena väliaikaishallituksessa.[9]

Liberian presidenttinä

Johnson Sirleaf asettui ehdolle vuoden 2005 vaaleissa luvaten jälleenrakentaa maan ja hävittää korruption. Hän lähti ehdokkaaksi yhtenäisyyspuolueen ehdokkaana. Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen voitti kuitenkin entinen jalkapalloilija George Weah, jonka Johnson Sirleaf kuitenkin voitti toisella kierroksella saatuaan 59,40 %.[4][10] Johnson Sirleaf vannoi virkavalansa 16. tammikuuta 2006 ja paikalla olivat mm. Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Laura Bush ja ulkoministeri Condoleezza Rice.[9]

Sirleaf pyrki toiselle kaudelle ja sai 11. lokakuuta 2011 järjestetyissä vaaleissa suurimman äänimäärän. Hänen kanssaan toiselle kierrokselle pääsi Winston Tubman. Prince Johnson jäi kolmanneksi ja asettui tukemaan Sirleafia. Tubman piti vaalien ensimmäistä kierrosta vilpillisenä ja kehotti boikotoimaan 8. marraskuuta järjestettyä toista kierrosta. Vaalitarkkailijat pitivät vaaleja pääasiassa onnistuneina.[11]

Syksyllä 2012 Sirleaf vieraili ystävänsä[12][13] Elisabeth Rehnin uudessa haastatteluohjelmassa Elisabeth kohtaa, joka sai ensiesityksensä Yle Fem -kanavalla.[14] Naiset keskustelivat muun muassa yhteisistä matkoistaan, naisten asemasta ja Afrikassa langetetuista vankilatuomioista.[15] Saman vuoden lokakuussa Gbowee esitti kritiikkiä Sirleafin hallintoa kohtaan nepotismista ja riittämättömästä puuttumisesta köyhien olojen parantamiseen.[16]

Presidenttikausiensa aikana Johnson Sirleaf keskittyi maansa jälleenrakentamiseen ja onnistui houkuttelemaan maahan runsaasti ulkomaalaista taloudellista tukea ja investointeja. Hänen kaudellaan Liberian talouskasvu oli 7 % vuodessa. Lisäksi Johnson Sirleaf onnistui neuvottelemaan 4,6 miljardia dollaria maansa ulkomaanvelkoja anteeksi ja sai YK:n poistamaan Liberialle asetettuja talouspakotteita.[2] Hänen ei kuitenkaan katsottu saaneen tarpeeksi aikaan naisten ja lasten suojelemisen saralla: Johnson Sirleaf kiristi raiskauksesta langetettavia rangaistuksia, mutta vesitti tätä myöhemmin. Lisäksi hän antoi vasta toisen kautensa viimeisillä viikoilla presidentillisen määräyksen, jonka nojalla kiellettiin fyysinen, seksuaalinen, taloudellinen, emotionaalinen ja psykologinen väkivalta perheiden sisällä.[17]

Sirleaf ei ollut enää ehdokkaana presidenttinvaaleissa lokakuussa 2017.[18]

Presidenttikauden jälkeen

Tammikuussa 2018 Johnson Sirleaf erotettiin yhtenäisyyspuolueesta. Syynä tähän oli se, ettei hänen katsottu tukeneen puolueen ehdokasta ja omaa entistä varapresidenttiään, Joseph Boakaita, vuoden 2017 presidentinvaaleissa. Johnson Sirleafin katsottiin kehottaneen äänestäjiä äänestämään Boakain vastaehdokasta, George Weahia, joka voitti vaalit.[19]

Kunnianosoitukset

Johnson Sirleaf on saanut kansainväliseltä yhteisöltä lempinimen Rautarouva (engl. Iron Lady). Hänellä on myös kunniatohtorin arvo useissa yliopistoissa.[2]

Liberialaiset

Lähde:[20]

Ulkomaalaiset

Nobelin rauhanpalkinto

Sirleaf sai vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä liberialaisen rauhanaktivisti Leymah Gboween ja jemeniläisen demokratia-aktivisti Tawakkul Karmanin kanssa.[24]

Lähteet

  1. Profile: Liberia's 'Iron Lady' BBC News. 23.11.2005. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  2. a b c d Ellen Johnson Sirleaf: First Female President of Liberia & Nobel Peace Laureate (pdf) United Nations. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  3. Kramer, Reed: Liberia: Showered With Enthusiasm, Liberia's President-Elect Receives High-Level Reception in Washington allAfrica.com. 11.12.2005. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  4. a b c d Ellen Johnson Sirleaf | Biography, Nobel Peace Prize, & Facts Encyclopædia Britannica. 29.9.2023. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  5. Gov’t Rejects Newspaper Story The News. 7.5.2014. Arkistoitu 2014. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  6. Ellen Johnson Sirleaf Wisconsin Women Making History. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  7. AFRICA'S FIRST FEMALE PRESIDENT: ELLEN JOHNSON-SIRLEAF mtholyoke.edu. Arkistoitu 2011. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  8. Women, War, Peace: The Independent Experts’ Assessment on the Impact of Armed Conflict on Women and Women’s Role in Peace-Building (Progress of the World’s Women 2002, Vol. 1) UN Women. Arkistoitu 2011. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  9. a b Biography: Ellen Johnson-Sirleaf, Liberia's 'Iron Lady' by Alistair Boddy-Evans South African History Online. 2016. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  10. Elections 2005 National Elections Commission. 2005. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  11. Présidentielle au Liberia : sans rival, Ellen Johnson Sirleaf est seule au second tour Jeune Afrique. 8.11.2011. Viitattu 5.10.2023. (ranskaksi)
  12. Räisänen, Ulla: Naisten Pankin tarina: "Olkaa unelmien välittäjiä" Naisten Pankki. 7.3.2017. Viitattu 7.10.2023.
  13. Elisabeth Rehn Ihmisoikeustaistelija. 77 vuotta, Kirkkonummi. Apu. 24.5.2012. Viitattu 7.10.2023.
  14. Elisabeth Rehnille oma keskusteluohjelma Iltalehti. 6.8.2012. Viitattu 7.10.2023.
  15. Elisabeth kohtaa Ellen Johnson Sirleafin Helsinki: Yle. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 8.8.2014.
  16. Allison, Simon: Fellow Nobel peace prize winner criticises Ellen Johnson Sirleaf World News. 10.10.2012. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  17. Ellen Johnson Sirleaf: The legacy of Africa's first elected female president BBC News. 21.1.2018. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  18. Liberia: President Ellen Johnson Sirleaf Bids World Good Bye At UN General Assembly allAfrica.com. 20.9.2017. Viitattu 23.9.2017.
  19. Ellen Johnson Sirleaf: Liberia's president expelled from her party BBC News. 14.1.2018. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  20. President Sirleaf Commissions AFL Senior Officers Ministry of National Defense. 6.12.2016. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  21. Ellen Johnson Sirleaf Archives of Women's Political Communication. 2023. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  22. President Bush Announces Recipients of Presidential Medal of Freedom georgewbush-whitehouse.archives.gov. 2007. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  23. Liberia: Ellen Gets Kenya's Highest Award allAfrica.com. 14.12.2015. Viitattu 5.10.2023. (englanniksi)
  24. Nobelin rauhanpalkinto kolmelle naiselle (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 7.10.2011

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ellen Johnson Sirleaf Wikimedia Commonsissa
  • Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Nobel hämmentää Liberian presidenttikilpaa
1901–1925

1901: DunantPassy 1902: DucommunGobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: MonetaRenault 1908: ArnoldsonBajer 1909: BeernaertPaul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: AsserFried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: BrantingLange 1922: Nansen 1925: ChamberlainDawes

1926–1950

1926: BriandStresemann 1927: BuissonQuidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: AddamsButler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: BalchMott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger 1974: MacBrideSatō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. WilliamsCorrigan 1977: Amnesty International 1978: SadatBegin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: MyrdalGarcía Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandelade Klerk 1994: ArafatPeresRabin 1995: Pugwash-liikeRotblat 1996: BeloRamos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL)J. Williams 1998: HumeTrimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YKAnnan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEAElBaradei 2006: YunusGrameen Bank 2007: GoreIPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: SatyarthiYousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: MuradMukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: RessaMuratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi

Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Norja
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Israel
  • Suomi (KANTO)
  • Yhdysvallat
  • Ruotsi
  • Tšekki
  • Kroatia
  • Alankomaat
  • Puola
Tieteilijät
  • CiNii
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
Muut
  • SNAC
  • IdRef
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.