Leymah Gbowee
| Leymah Gbowee | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. helmikuuta 1972 (ikä 52) Liberia |
| Ammatti | rauhanaktivisti |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |  Nobelin rauhanpalkinto (2011) |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Leymah Roberta Gbowee (s. 1. helmikuuta 1972 Liberia) on liberialainen rauhanaktivisti, joka sai 2011 Nobelin rauhanpalkinnon Ellen Johnson Sirleafin ja Tawakkul Karmanin kanssa.
Gbowee oli 17-vuotias, kun Liberian sisällissota syttyi pääkaupungissa Monroviassa. Hänestä tuli sodan aikana traumaterapeutti ja teki paljon töitä Charles Taylorin joukossa taistelleiden lapsisotilaiden kanssa.[1] Gbowee muodosti kymmenien naisten kanssa 2002 ryhmän, jonka tavoitteena oli lopettaa sota. Gboween järjestämä Women of Liberia Mass Action for Peace aloitti kokoontumalla Monrovian toreilla laulaen ja rukoillen. Naisten määrä kasvoi liikkeessä pian, ja presidentti Taylor lupautui tapaamaan heidät ja lupasi heille rauhanneuvotteluiden aloittamisen. Gboween ryhmä seurasi neuvotteluita Ghanassa, mutta viikkojen tuloksettomien neuvotteluiden jälkeen naiset muodostivat piirin sen rakennuksen ympärillä, jossa neuvotteluita käytiin.[2] Lopulta he onnistuivat painostamaan sodan osapuolet rauhaan.[1]
Gboween ryhmittymä jatkoi työtä myös Taylorin jälkeen valtaan nousseen väliaikaishallituksen kaudella. Hän onnistui organisoimaan Liberian kristityt ja musliminuskoiset naiset yhteiseen kampanjaan Ellen Johnson-Sirleafin valitsemiseksi presidentiksi. Johnson-Sirlieaf valittiinkin 2005 Afrikan ensimmäiseksi naispresidentiksi. Samana vuonna Gboween valmistui maisteriksi Eastern Mennonite Universitystä konfliktirakenteista ja rauhanrakentamisesta. Gboween oli perustamassa 2006 Thelma Ekiyorin ja Ecoma Alagan kanssa Women Peace and Security Network Africaa, jonka tukikohdaksi tuli Ghanan Accra.[2]
Gbowee on saanut työstään useita palkintoja. Hän sai 2009 Profile in Courage Awardin,[1] ja 2011 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.[3] Syksyllä 2012 Gbowee erosi Liberian rauhaa ja uudistamista painottavan Peace and Reconciliation Commissionin puheenjohtajan tehtävistä ja kritisoi Johnson-Sirlieafin hallintoa nepotismista sekä riittämättömästä köyhyyden vastaisesta taistelusta.[4]
Lähteet
- ↑ a b c Pray the Devil Back to Hell 19.6.2009. Public Affairs Television. Viitattu 7.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Seltzer, Sarah: Leymah Gbowee, Mobilizer of Peace WeNews. 24.12.2007. Women's eNews Inc. Viitattu 7.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Lahtinen, Sole: Nobelin rauhanpalkinto kolmelle naiselle HS.fi. 7.10.2011. Helsinki: Sanoma company. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 7.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Allison, Simon: Fellow Nobel peace prize winner criticises Ellen Johnson Sirleaf World News. 10.10.2012. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
| ||||||||||||||||||
